Ainakin itseäni ärsyttää tapa, jossa ko. yhtiöt myyvät yritysyhteystietoja ulkopuolisille lupaa pyytämättä. Yhteystietojen lähettävät mainoskirjespämmiä, jota joutuu manuaalisti poistamaan ja perumaan 'peruuta tilaus' -vastaussähköpostein.
Eipä paljon kiinnosta yhteistyö tuolla tavoin toimivien kummpanien kanssa.

Hmm... kysyn vaan, että jos korporaatio haluaa tuotaa minulle digitaalisesti jaeltavia "henkilökohtaisia" palveluita, miksi niistä ei saisi kuluttaa digitaalisen, anonyymin, identiteentin kautta. Maksutapa tietysti prepaid.

Orvellin maailmassa isoveli valvoo... mutta kukaan ei kuvitellut, että ihmiset henkilökohtaisesti luovuttaisivat kaikki ihmissuhteensa, kaiken kommunikaationsa, kaikki muistiinpanonsa amerikkalaiseen konesaliin, josta niitä käytetään amerikkalaisella käyttöjärjestelmällä, jonka liikkuumista maastossa voidaan seurata 7*24.

Vähän kun teet korrelaatiota vielä bonuskorttien, luottokorttien ja muiden käynneköiden liiikkeiden kanssa, niin käytänössä kaikki informaatio on hallussasi. Kenen kanssa istut samassa autossa, koska kännykät vaihtavat tukiasemmaa samanaikaisesti.

Ja entäs sitten ? No, Ei toivoitut ajattelijat, ja heidän sukulaisensa, ja kaikki heidän kontaktinsa ovat saavutettavissa ja tarvittaessa eliminoitavissa, tavalla tai toisella...

Kiitos kommenteista!

Vaikka yrityksen motiivit ovatkin lähes aina kaupalliset, ei se mielestäni tee tietojen keräämisestä kieroa tai lähtökohtaisesti väärää. Voidaan kai jopa visioida, että jos mainontaa osattaisiin/pystyttäisiin kohdentamaan paremmin juuri minun tarpeisiini, päivittäistä mainosspämmin määrää kohdallani voitaisiin radikaalisti vähentää. Tästä hyötyisi sekä mainostaja että mainonnan kohde. Mutta onnistunut kohdennus on käytännössä melkoinen haaste, kuten Mira kuvasit.

Pelot valinnan vapauden menettämisestä tai kasvottoman organisaation tunkeutumisesta yksityiselämään ovat ymmärrettäviä. Mutta kun istuu täällä ”organisaation” puolella, tilanne näyttää aika toisenlaiselta, ja kuluttajan vapaus ja yksityisyyskin täysin koskemattomilta.

Kova haaste meille sähköisten palvelujen tekijöille on sitten tuo henkilökohtaisuus. Olen itse sitä mieltä, ettei paluuta vanhaan kyläkauppiasmaailmaan laajassa mitassa ole. Mutta sen maailman inhimillisyys pitää pystyä siirtämään sähköisiin palveluihin. Väitän että se taho, joka luo aidon ihmiseltä-ihmiselle kokemuksen sähköisessä palvelussa, avaa uuden palvelujen aikakauden.

Minäkin olen ihmetellyt, että millä tavalla ihmiset kuvittelevat yrityksen käyttävän väärin asiakkaista kerättyä tietoa. Oma nimi tai numerokoodi miljoonien muiden joukossa ei kovin pahasti riko kenekään yksityisyyttä. Suuressa asiakasjoukossa ei pysty kohdentamaan mitään henkilökohtaisesti, vaan asiakkaat täytyy jakaa ryhmiin ja yrittää miellyttää mahdollisimman montaa.

Pitäisin itseäni kovin tyhmänä jos kuvittelisin, että kauppa pystyy analyysiensä voimalla punomaan jonkin sellaisen juonen, että rahani viedään minun sitä havaitsematta.

Yksityisyys on loppujen lopuksi vain sitä, etteivät minut tuntevat ihmiset saa tietää minusta asioita, joita en halua heidän tietävän, tai saavat tietää totuuden asioista, joista haluan antaa valheellisen kuvan. Tuntemattomille minun asioillani ei ole mitään merkitystä.

Jos yritys jonka kanssa asioin säännöllisesti, kysyy mitä minä heiltä odotan, mitä tarvitsen, kerron kyllä avoimesti ja odotan oikein että kysyttäisiin.

Ihmeen vähän yritykset hyödyntävät sitä tietoa. Bonuskorttiostoistakin on jo vuosien dataa ja silti ei koskaan ole K, S tai muut ketjut lähettäneet kohdistettua viestiä. Automerkkini tiedetään, mutta en saa tarjouksia ja huoltokutsuja liikkeestä jota käytän, vaan postinumeron perusteella paikkakunnalta missä en koskaan asioi.

Tätä odotellessa:"Olemme pakaneet sinulle valmiiksi viikonlopun ruokaostokset, perustuen järjestelmämme keräämiin tietoihin ostoksistasi 6 kk ajalta. Voit noutaa tuotteet lähikaupastasi tavanomaiseen kauppa-aikaasi pe klo18:25"

"Asiassa on kuitenkin yksi pieni pulma: Kuka sinä olet?"

Ehkä asiassa ei olisi pätkääkään epäselvää jos kyseessä olisi Pentti, eikä kasvoton korporaatio, joka haluaisi esittää olevansa Pentti.

"Itse olen miettinyt, että jossain kohtaa kyläkauppojen ja vuoden 2012 välissä me suomalaiset olemme alkaneet vierastaa ajatusta henkilökohtaisuudesta."

Voisikohan asialla olla MITÄÄN tekemistä sen kanssa, että tämä kiero käsitys henkilökohtaisuudesta on oikeasti yksityisasioiden penkomista, eikä kahden ihmisen välistä kanssakäyntiä ja vain siihen kuuluvien henkilökohtaisuuksien tietoista jakamista? Yksityisasioiden penkomista on vierastettu AINA.

Lisäksi Pentti ja Matti ja Simo ja Risto eivät voi poolata tietojaan yhteen ja kasata täydellisyyttä hipovaa analyysia yksilön kulutuskäyttäytymisestä. Tietoturva oli siis paljon korkeampaa tasoa kuin digiaikana. Yksityisyydestä ihmiset ovat aina tykänneet. Se, että omin ehdoin osasta siitä luopuivat sosialisoidessaan kyläkaupassa on aika kaukana siitä, että kasvoton korporaatio kerää huipputeknologian turvin valtaisia määriä dataa, joista meillä ei ole tarkkaa käsitystä, vaan joudumme olettamaan pahinta.